Oulun yliopiston tiedotteen mukaan Auringon poikkeuksellinen toiminta ihmetyttää tutkijoita. Tiedote liittyy Oulun yliopiston fysiikan laitoksen ja Geologisen observatorion järjestämään Space Climate Symposiumiin. Tiedote on vähän hämmentävä ja todennäköisesti myös huonoa tieteen popularisointia. Ongelmia on ainakin kaksi. Ensimmäinen ongelma liittyy siihen, mikä auringon toiminnassa hämmentää. Lainaus edellä mainitusta tiedotteesta:
”Uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että Auringon poikkeuksellisen voimakkaan aktiivisuuden kausi on päättymässä. Auringon magneettikentän voimakkuus ja aurinkotuulen tiheys on puolittunut muutamassa vuodessa. Vastaavasti kosmisten säteiden määrä on noussut korkeammalle tasolle kuin koskaan mitattuna aikana yli 50 vuoteen. Tämä kehitys on tullut täytenä yllätyksenä aurinkotutkijoille.”
Mikä tutkijat on yllättänyt? Lainauksen perusteella voisi olettaa, että yllätys oli auringon aktiivisuuden putoaminen ja kosmisten säteiden(maahan saapuvien korkea energisten hiukkasten) määrän kasvu. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. En ole alan asiantuntija, joten viittaan New Scientistin artikkeliin Global warming: Will the Sun come to our rescue? . Artikkeli on vuodelta 2006. Tässä on pari lainausta siitä:
”The story begins way out beyond the orbit of Pluto, at the boundary of the sun’s magnetic field. While the sun is magnetically calm, its field extends around 12 billion kilometres into space, but the field puffs up to 15 billion kilometres when the sun is active. Cosmic rays – the high-energy particles from deep space that are constantly hurtling towards us – are deflected by the field, so at active times far fewer of them reach the Earth.”
”He [Leif Svalgaard, Stanford University in California]too expects a crash. The sun’s polar field is now at its weakest since measurements began in the early 1950s, and to Svalgaard, the latest figures indicate that the sun’s activity will be weaker during the next decade than it has been for more than 100 years. ”Sunspot numbers are well on the way down in the next decade,” he predicts.”
Näistä voisi päätellä, että auringon aktiivisuuden lasku oli odotettavissa ja että tämän seurauksena myös kosmisten säteiden määrän odotettiin nousevan. Mikä tutkijat siis yllätti? Jos yllätys oli muutosten voimakkuus niin, sitä olisi voinut erikseen korostaa. No, totta puhuakseni tämä ei vielä ole suuri ongelma.
Se todellinen ongelma on auringon aktiivisuuden putoamisen ilmastovaikutuksien kuvaus. Oulun yliopiston tiedotteessa todetaan seuraavaa:
”Muutama vuosi sitten osoitettiin, että Auringon magneettinen toiminta on ollut viimeisten 70 vuoden aikana aktiivisempaa kuin koskaan yli tuhanteen vuoteen. Näillä muutoksilla on suuri merkitys maapallon ilmastolle. Aiempi Auringon voimistunut toiminta on osaltaan aiheuttanut maapallon ilmaston lämpenemistä sadan viime vuoden aikana. Avaruusilmaston nykyinen muutos kohti heikompaa aktiivisuutta voi siis jatkossa viilentää ilmastoa ja täten merkittävästi muuttaa maapallon ilmaston ennustettua kehitystä lähivuosina. ”
Sinänsä tuo on kai ihan asiallista tekstiä, mutta ongelma on, että jos edellä lainattua ”vähän tulkitsee”, voi väittää Space Climate Symposiumin 120 tutkijan olevan sitä mieltä, että ilmastonmuutos johtuu auringon poikkeuksellisesta aktiivisuudesta ja että tulevaisuudessa ilmasto viilenee. Tämä tuskin on symposiumin osallistujien todellinen kanta, mutta jo hetki tiedotteen julkaisemisen jälkeen väite ilmestyi nettiin. Yksi esimerkki on Uusi Suomi -uutissivuston kommentit täällä ja täällä.
Mitä mieltä tutkijat sittn todella ovat auringon aktiivisuuden ja ilmaston muutoksen yhteydestä? Täydellistä konsensusta asiasta tuskin on, mutta edellä mainittu New Scientistin artikkeli antaa asiasta viitteitä:
”With climate scientists warning that global warming is approaching a tipping point, beyond which rapid and possibly irreversible damage to our environment will be unavoidable, a calm sun and a resultant cold snap might be exactly what we need to give us breathing space to agree and enact pollution controls. ”It would certainly buy us some time,” says Joanna Haigh, an atmospheric physicist at Imperial College London.”
”None of this means that we can stop worrying about global warming caused by emissions into the atmosphere. ”The temperature of the Earth in the past few decades does not correlate with solar activity at all,” Solanki[Sami Solanki, Max Planck Institute for Solar System Research ] says. He estimates that solar activity is responsible for only 30 per cent, at most, of the warming since 1970. The rest must be the result of man-made greenhouse gases, and a crash in solar activity won’t do anything to get rid of them.”
Sekä Sami Solanki että Joanna Haigh ovat mukana Space Climate Symposiumissa. Voisin kuvitella, että heidän kantansa eivät ole muuttuneet vuodesta 2006 niin radikaalisti, että väittäisivät ilmaston muutoksen kuittautuvan auringon aktiivisuudella. Tässä törmätätään huonon tiedeuutisoinnin vaaroihin. Hyvässä tiedotteessa olisi korostettu, että uudet tulokset ja odotettavissa olevat ilmastovaikutukset eivät tee ilmastonmuutoksesta vähemmän vaarallista. Auringon aktiivisuuden muutokset ostavat meillä lähinnä aikaa. Yllä jo kertaalleen lainattu Standfordin yliopiston tutkija Leif Svalgaard muotoilee asian osuvasti:
There is no room for complacency, Svalgaard warns: ”If the Earth does cool during the next sunspot crash and we do nothing, when the sun’s magnetic activity returns, global warming will return with a vengeance.”
edit: auringon aktiivisuus on ilmeisesti suurempi mysteeri kuin kirjoitukseni antaa ymmärtää. Lue siis myös New Scientistin artikkeli Sun’s face virtually spot-free for months
Nuori vihreä mies 