Archive for Koulutus ja tutkimus

Auringon poikkeuksellinen aktiivisuus ja ilmastonmuutos

Oulun yliopiston tiedotteen mukaan Auringon poikkeuksellinen toiminta ihmetyttää tutkijoita. Tiedote liittyy Oulun yliopiston fysiikan laitoksen ja Geologisen observatorion järjestämään Space Climate Symposiumiin. Tiedote on vähän hämmentävä ja todennäköisesti myös huonoa tieteen popularisointia. Ongelmia on ainakin kaksi. Ensimmäinen ongelma liittyy siihen, mikä auringon toiminnassa hämmentää. Lainaus edellä mainitusta tiedotteesta:

”Uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että Auringon poikkeuksellisen voimakkaan aktiivisuuden kausi on päättymässä. Auringon magneettikentän voimakkuus ja aurinkotuulen tiheys on puolittunut muutamassa vuodessa. Vastaavasti kosmisten säteiden määrä on noussut korkeammalle tasolle kuin koskaan mitattuna aikana yli 50 vuoteen. Tämä kehitys on tullut täytenä yllätyksenä aurinkotutkijoille.”

Mikä tutkijat on yllättänyt? Lainauksen perusteella voisi olettaa, että yllätys oli auringon aktiivisuuden putoaminen ja kosmisten säteiden(maahan saapuvien korkea energisten hiukkasten) määrän kasvu. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. En ole alan asiantuntija, joten viittaan New Scientistin artikkeliin Global warming: Will the Sun come to our rescue? . Artikkeli on vuodelta 2006. Tässä on pari lainausta siitä:

”The story begins way out beyond the orbit of Pluto, at the boundary of the sun’s magnetic field. While the sun is magnetically calm, its field extends around 12 billion kilometres into space, but the field puffs up to 15 billion kilometres when the sun is active. Cosmic rays – the high-energy particles from deep space that are constantly hurtling towards us – are deflected by the field, so at active times far fewer of them reach the Earth.”

”He [Leif Svalgaard, Stanford University in California]too expects a crash. The sun’s polar field is now at its weakest since measurements began in the early 1950s, and to Svalgaard, the latest figures indicate that the sun’s activity will be weaker during the next decade than it has been for more than 100 years. ”Sunspot numbers are well on the way down in the next decade,” he predicts.”

Näistä voisi päätellä, että auringon aktiivisuuden lasku oli odotettavissa ja että tämän seurauksena myös kosmisten säteiden määrän odotettiin nousevan. Mikä tutkijat siis yllätti? Jos yllätys oli muutosten voimakkuus niin, sitä olisi voinut erikseen korostaa. No, totta puhuakseni tämä ei vielä ole suuri ongelma.

Se todellinen ongelma on auringon aktiivisuuden putoamisen ilmastovaikutuksien kuvaus. Oulun yliopiston tiedotteessa todetaan seuraavaa:

”Muutama vuosi sitten osoitettiin, että Auringon magneettinen toiminta on ollut viimeisten 70 vuoden aikana aktiivisempaa kuin koskaan yli tuhanteen vuoteen. Näillä muutoksilla on suuri merkitys maapallon ilmastolle. Aiempi Auringon voimistunut toiminta on osaltaan aiheuttanut maapallon ilmaston lämpenemistä sadan viime vuoden aikana. Avaruusilmaston nykyinen muutos kohti heikompaa aktiivisuutta voi siis jatkossa viilentää ilmastoa ja täten merkittävästi muuttaa maapallon ilmaston ennustettua kehitystä lähivuosina. ”

Sinänsä tuo on kai ihan asiallista tekstiä, mutta ongelma on, että jos edellä lainattua ”vähän tulkitsee”, voi väittää Space Climate Symposiumin 120 tutkijan olevan sitä mieltä, että ilmastonmuutos johtuu auringon poikkeuksellisesta aktiivisuudesta ja että tulevaisuudessa ilmasto viilenee. Tämä tuskin on symposiumin osallistujien todellinen kanta, mutta jo hetki tiedotteen julkaisemisen jälkeen väite ilmestyi nettiin. Yksi esimerkki on Uusi Suomi -uutissivuston kommentit täällä ja täällä.

Mitä mieltä tutkijat sittn todella ovat auringon aktiivisuuden ja ilmaston muutoksen yhteydestä? Täydellistä konsensusta asiasta tuskin on, mutta edellä mainittu New Scientistin artikkeli antaa asiasta viitteitä:

”With climate scientists warning that global warming is approaching a tipping point, beyond which rapid and possibly irreversible damage to our environment will be unavoidable, a calm sun and a resultant cold snap might be exactly what we need to give us breathing space to agree and enact pollution controls. ”It would certainly buy us some time,” says Joanna Haigh, an atmospheric physicist at Imperial College London.”

”None of this means that we can stop worrying about global warming caused by emissions into the atmosphere. ”The temperature of the Earth in the past few decades does not correlate with solar activity at all,” Solanki[Sami Solanki, Max Planck Institute for Solar System Research ] says. He estimates that solar activity is responsible for only 30 per cent, at most, of the warming since 1970. The rest must be the result of man-made greenhouse gases, and a crash in solar activity won’t do anything to get rid of them.”

Sekä Sami Solanki että Joanna Haigh ovat mukana Space Climate Symposiumissa. Voisin kuvitella, että heidän kantansa eivät ole muuttuneet vuodesta 2006 niin radikaalisti, että väittäisivät ilmaston muutoksen kuittautuvan auringon aktiivisuudella. Tässä törmätätään huonon tiedeuutisoinnin vaaroihin. Hyvässä tiedotteessa olisi korostettu, että uudet tulokset ja odotettavissa olevat ilmastovaikutukset eivät tee ilmastonmuutoksesta vähemmän vaarallista. Auringon aktiivisuuden muutokset ostavat meillä lähinnä aikaa. Yllä jo kertaalleen lainattu Standfordin yliopiston tutkija Leif Svalgaard muotoilee asian osuvasti:

There is no room for complacency, Svalgaard warns: ”If the Earth does cool during the next sunspot crash and we do nothing, when the sun’s magnetic activity returns, global warming will return with a vengeance.”

edit: auringon aktiivisuus on ilmeisesti suurempi mysteeri kuin kirjoitukseni antaa ymmärtää. Lue siis myös New Scientistin artikkeli Sun’s face virtually spot-free for months

Mainokset

Leave a comment »

Jos olisin kulttuuriantropologi…

Viime päivinä olen lukenut viime vuodelta rästiin jääneen didaktiikan tentin kirjaa Hakkarainen&all: Tutkiva oppiminen. Siinä käsitellään oppimista monitieteisesti kognitiokäsitteen pohjalta. Kognitiolla tarkoitetaan oikeastaan kaikkia älyllisiä prosesseja, mitä kuvitella saattaa. Kirjan monitieteisyys on mielestäni ilahduttavaa. Kirjassa referoidaan tutkimuksia filosofiasta, psykologiasta ja kasvatustieteestä tekoälytutkimuksen kautta kulttuuriantropologiaan.

Jos olisin kulttuuriantropologi haluaisin tutkia esimerkiksi Oulun yliopiston XX tiedekunnan/laitoksen opiskelukulttuuria. Siinä olisi aihe, joka olisi sekä mielenkiintoinen, ajankohtainen että käytännön kannalta relevantti.

Leave a comment »

Viikon (ehkä kahdenkin) lainaus osa II

Tänään on Oulun yliopiston kirjaston poistomyyntipäivä. Mukaan tarttui Olli Mäenpään kirjoittama Hallinto-oikeus -järkäle vuodelta 1997, Pertti Lainisen Todennäköisyyslaskenta ja tilastolliset menetelmät -opus vuodelta 1976 sekä Timo Airaksisen ja kumppaniden Tiedepolitiikan oikeudenmukaisuus ja tutkijan vastuu -kirjanen vuodelta 1984.

Viikon lainaus on peräisin Airaksiselta: ”Yhden maan kansallinen tiedepolitiikka ei kykene loukkamaan koko tieteen yleistä vapautta. Tiede vain ohenee ja lopulta haihtuu niiltä seuduilta, joissa piikkilankaa on enemmän kuin laidunmaata.”

Tästä lainauksesta tulee suorastaan yltiöajankohtainen, jos vain sanojen ”maa” ja ”seutu” tilalle vaihtaa sanan yliopisto: ”Yhden yliopiston tiedepolitiikka ei kykene loukkamaan koko tieteen yleistä vapautta. Tiede vain ohenee ja lopulta haihtuu niistä yliopistoista, joissa piikkilankaa on enemmän kuin laidunmaata.”

Lainauksen voisi kääntää nykykielelle seuraavasti: ”Älkää nyt turhaan huolehtiko. Omiin muroihinnehan te vain kusette, jos kusette.”

Käytättehän uutta autonomiaanne viisaasti arvon yliopistot?

Comments (2) »

Ahtisaaren Nobel ja Oulun yliopisto

Tänään on vihreiden kunnallisvaaliehdokkaiden kamppanja päivä Rotuaarilla. En valitettavasti ole paikan päällä. On vain pakko tehdä viime viikolta rästiin jääneitä muita hommia.

Juttelin eilen Oulun yliopiston ylioppilaskunan hallituksen puheenjohtajan kanssa. Hän mainitsi, että Oulun yliopisto saattaa nousta seuraavalla Shanghain -listalla Presidentti Martti Ahtisaaren Nobelin rauhanpalkinnon takia. Tämä tietysti sen takia, että hän on valmistunut Oulun yliopistosta. Jos näin todella on, se kyllä paljastaa jotain Shanghain -listasta.

edit: Rauhan nobelia ei lasketa, yhyy…

Leave a comment »

Jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee

Viime aikoina jäätiköiden sulamisesta ja merenpinnan kohoamisesta on julkaistu poikkeuksellisen paljon huolestuttavia uutisia. Tässä muutama:

1. Journal of Geophysical Research lehdessä julkaistavassa tutkimuksessa meren pinnan arvioidaan nousevan 1,5 metria vuosisadan loppuun mennessä. Tämä on 0,9 metriä enemmän kuin IPCC:n edellisessä raportissa. Ylen uutinen tutkimuksesta on luettavissa täällä ja itse artikkeli täällä(pdf).

2. Naturessa julkaistu tutkimus selittää mitatun ja ennustetun merenpinnan nousun eroja. Uusi malli ottaa paremmin huomioon veden lämpölaajenemisen. Ylen uutinen tutkimuksesta löytyy täältä.

3. WWF:n teetättämän tutkimuskatsauksen mukaan Pohjoisen jäämeren jääpeite on vähentynyt dramaattisesti odotettua nopeammin. Viime syksynä jäätä oli 39% vuosien 1979-2000 keskiarvoa vähemmän. Edelleen katsauksen mukaan jäätikköjen käyttäytymistä ei vielä pystytä tarkasti ennustamaan, mikä on vaarallista, koska jäätiköt ovat sulaneet selvästi ennusteita nopeammin ja jäätiköiden sulamisella voi olla dramaattisia seurauksia. Esimerkiksi Grölannin jäätiköiden sulaminen nostaisi meriveden pintaa noin 7 metriä. Katsaus löytyy kokonaisuudessaan täältä ja ylen uutinen katsauksesta täältä.

4. Vuoristojäätiköiden pienentyminen ja talvisin vuoristoihin kertyneen lumen aikaisempaa nopeampi sulaminen uhkaa aiheuttaa vesipulaa monilla alueilla, varoittaa Wienissä kokoontuneet geotieteiden tutkijat. Ylen uutinen aiheesta löytyy täältä ja Reuttersin alkuperäinen uutinen täältä.

Lopuksi kirjoittajan huomio: Merenpinnan nousu voi olla ongelma ydinvoimaloille. Katso, vaikka kartta maailman ydinvoimaloiden sijainnista. Toki kartan mittakaava on aika suuri, mutta sivustolta löytyy myös tarkempia karttoja. Suomen osalta voisi huolestua Olkiluodon ydivoimakeskuksesta. Mahdolliset ongelmat tulevat esille esimerkiksi tästä kuvasta. Olkiluodon kolmosreaktorin käyttöikä on jopa 60 vuotta. Olkiluodon alueella maa kohoaa 4-6mm vuodessa eli 24-36cm 60 vuodessa. Tämän postauksen ensimmäisen uutisen mukaan 100 vuodelle ennustettu merenpinnan nousu on 1,5 metriä. Tasaisen vauhdin taulukolla merenpinta nousisi 60 vuodessa 90cm. Toivottavasti ei Olkiluodossa sukat kastu.

Tarkennus: Olkiluodon ydinvoimakeskuksen kuvaan on lisätty digitaalisesti kolmas reaktori

Korjaus: Olkiluodossa maa kohoaa 4-6mm vuodessa eikä suinkaan 1-3mm.

Leave a comment »

Tieteen tuloksista ja panoksista

Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Suomen tuloksellisinta tiedettä tehdään Turussa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Tutkimus on julkaistu nimellä ”Tutkimuksen tuloksellisuus Suomessa 2002 – 2006” ja tutkijaryhmän johdossa on ollut professori Osmo Kivinen. Tutkimuksesta tehty tiedote löytyy täältä. En löytänyt alkuperäistä tutkimusta, joten kritisoin tässä vain siitä tehtyä tiedotetta. Helsingin Sanomien uutinen tutkimuksesta syyllistyy pitkälti samoihin synteihin kuin Turun yliopiston tiedote.

Jos löydän tutkimusraportin jostain palaan asiaan uudelleen.

Minusta tuo Turun yliopiston tiedote on huono. Tiedotteesta tunkee vahvasti läpi tarkoitushakuisuus ja kritiikittömyys. Se suhtautuu tutkimuksen tuloksiin aivan kuin ne olisivat lopullisia ja objektiivisia totuuksia. Näin hyvin harvoin on asian laita tieteessä ja tämän olisi hyvä näkyä myös uutisoinnista. Kaiken lisäksi tiedotteessa tutkimuksen tekijät ehdottavat ainakin implisiittisesti, että tutkimuksessa käytettyjä laatukriteereitä tulisi käyttää entistä selvemmin yliopistojen rahanjaossa. Samalla tutkijat tulevat ehdottaneeksi, että heidän rahoitustaan kasvatettaisiin. Olisiko uutisointi ollut samanlaista, jos oma yliopisto ei olisikiaan pärjännyt?

Tutkimustuloksille tutkija ei voi mitään, jos tutkimus on kriittisesti ja hyvin tehty. Tuon tiedotteen perusteella tutkimuksen laadusta on kuitenkin vaikea päätellä mitään. Paljon kysymyksiä kuitenkin herää ja ainakin minusta on selvää, että tuo tutkimus ei ole niin ongelmaton kuin tiedotteen perustella olettaisi. Seuraavassa tuon esille muutamia tutkimuksen mahdollisia ongelmia. Toivottavasti joku jaksaa lukea artikkelin loppuun asti ja jopa komentoida. HUOMIO: en ole lukenut tutkimusta, joten en tiedä, miten seuraavat ongelmat on otettu huomioon tutkimuksessa. Nämä ovat vain yleisiä huomioita siitä, millaisia ongelmia tutkimukseen voi liittyä.

Mitä tarkoittaa ”tieteen tuloksellisuus”? Tutkimuksen tekijät ovat ihan rehellisesti sitä mieltä, että tieteen (mittattavana) tuloksena on kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistuja referee-artikkeleja ja akatemian rahoitusta. Tähän käsitykseen liittyy monta ongelmaa.

Ensimmäinen ongelma on kansainvälisyys. Ongelma alkaa siitä, että kukaan ei ole määritellyt, mitkä tiedelehdet ovat sellaisia kansainvälisiä referee-julkaisuja, joilla on merkitystä. Tieteen laatu ei parane englanniksi kääntämällä. Kansainvälisiä referee-julkaisuja ei ole yhtä tai kahta, vaan niitä on satoja ellei tuhansia. Näistä osa julkaisee varmasti huonompitasoista tutkimusta kuin laadukkaat suomenkieliset referee julkaisut. Parhaassakin tapauksessa kansainvälisessä referee-lehdessä julkaistu tutkimus voi olla ”mitä tahansa” keskinkertaisen ja äärimmäisen erinomaisen väliltä. Tämän Kivisen&al tutkimuksen käyttämillä kriteereillä 2 ”mitä tahansa” kansainvälistä referee-julkaisua on aina merkittävämpi tieteen tulos kuin yksi Nobel-tason julkaisun. Todellisuudessa määrä ei korvaa laatua.

Toinen ongelma, joka liittyy tieteen kansainvälisyyteen on ala- ja tutkimuskohdesidonnaisuus. Tämän takia on hienoa, että ”kovat luonnontieteet” oli nostettu tutkimuksen tiedotteessa erityisesti
esille. Siellä alasidonnaisuus ei ole, niin merkittävää kuin yhteiskuntatieteissä ja monilla humanistisillä aloilla. Esimerkiksi Suomen historiaa, suomalaisten politikkojen käyttämää retoriikkaa tai vaikka suomenkielen murteiden vaihteluita koskevaa tutkimusta voi olla hyvin hankala saada kansainvälisesti julkaistua. Myös näitä aiheita koskevan tutkimuksien kääntäminen tai kirjoittaminen englanniksi voi olla haasteellista. Toisaalta ei ole varmaankaan syytä epäillä, etteikö näillä aloilla Suomessa tehtäisi maailman parasta (ja laadukasta) tutkimusta. Noiden tulloksellisuus kriteerien valossa nämä tutkimuskohteet trivialisoidaan.

Kolmas ja mahdollisesti suurin ongelma on tuo Akatemian rahoituksen saamisen käyttäminen tieteen tuloksellisuuden mittarina. Ongelma on, että nyt akatemian rahoituksella tehdyn tutkimuksen painoarvo on paljon suurempi kuin kaiken muun tieteellisen tutkimuksen. Ongelma rakentuu siitä, että akatemiarahoitusta ei tutkimuksessa otettu huomioon panoksena, mutta kaikki akatemian rahoituksella tehdyt referee-artikkelit otettiin huomioon tuotoksena. Tämän lisäksi akatemian rahoitus otettiin huomioon tuloksena. Akatemian rahoituksesta palkitaan siis kolmeen kertaan(Tiedotteessa ei mainita, millaisia painoarvo kertoimia, eri kriteereilä on käytetty, joten kolmeen kertaan tarkoittaa tässä yli kahteen kertaan). Suomen akatemian osuus tutkimusrahoituksesta on Suomessa noin 16,5%(Akatemian kotisivut). Eli akatemian rahoituksen osuus ei ole triviaali.

Aktemian rahoituksen nostamista tieteen tulokseksi voi perustella sillä, että myös sen myöntäminen perustuu referee-arviointiin. Mutta minusta tämä ei ole hyvä peruste. Akatemia on sekä asiantuntija organisaatio että tiedepolittinen toimija. Sen myöntämä rahoitus perustuu tutkimusohjelmiin, joiden valmistelu ja sisältö vaikuttaa oleellisesti siihen, kuka rahoitusta voi saada. Tällaisen tutkimusohjelman valmistelu ei ole tiedettä. Se on politiikkaa. Ainakaan se ei ole objektiivista. Ei ole mitenkään mahdotonta, että esimerkiksi tutkimusohjelmien linjaukset olisivat rahoituskaudella 2002-2006 suosineet Turun, Jyväskylän ja Helsingin yliopistoja. En tiedä, miten tätä mahdollisuutta on tutkimuksessa arvioitu. Tiedotteessa tämän mahdollisuuden kriittisestä pohdiskelusta ei mainita.

Tuota akatemian rahoituksen merkitystä tutkimuskriteereissä olisi helppo tutkia. Olisi vain tarkasteltava, miten tutkimuksen tulokset olisivat muuttuneet, jos akatemian rahoitusta ei olisi otettu huomion tieteen tuloksena. Edelleen olisi voinut tarkastella, miten tutkimuksen tulokset olisivat muuttuneet, jos akatemian rahoitus olisi laitettu samalle viivalle muun rahoituksen kanssa, eli että se olisi huomioitu myös panoksena. On varmaan vähän makuasia, mikä näistä malleista olisi antanut oikeimman tuloksen. Juuri tämän takia, eri vaihtoehtoja olisi verrattava ristiin.

Summa summarum laadun arviointi ei ole helppoa ja mittareita valitsemalla voi helposti valita myös tuloksia. Tämän soisi muistetavan myös tutkimuksia popularisoidessa.

PS. Onkohan olemassa ruotsinkielisiä kansainvälisiä referee-julkaisuja? Jos on, niin olisi mielenkiintoistä nähdä, kuinka suuri osa Ådo Akademian referee-artikkeleista on julkaistu näissä lehdissä…

edit: korjasin kirjoitusvirheitä
edit: korjasin lisää kirjoitusvirheitä ja parantelin kieliasua

Leave a comment »

Kesäopiskelun ihanuus

Istun Humanistisen tiedekunnan sisäpihalla. Ilma on likimain täydellinen. On lämmin mutei liian kuuma. Tuulikin sopivasti jäähdyttää ilmaa, muttei häiritse lukemista. Sisäpihalla on minun lisäkseni yksi opiskelija. Missähän ne loput ovat?

Kesäopiskelun ihanuus menee sisällä täysin harakoille.

Comments (3) »