Paljon puhutaan kansalaisten suorien vaikutusmahdollisuuksien hiipumisesta. Tuli mieleen, että verotukseen voisi rakentaa uuden vaikkutamisen paikan. Olkoon sen nimi tässä kohdennettu lisävero.
Kohdennetun lisäveron suuruus voisi olla 1% prosenttia palkatuloista ja 0,5 pääomatuloista. Vero olisi kaikille pakollinen. Uutta olisi se, että sen kohteen saisi valita tietyistä vaihtoehdoista. Vaihtoehdot olis jaettu kahteen osaan: ensiksi valittaisiin veron saaja ja sitten rahan käyttötarkoitus.
Veron saaja voisi olla: oma kotikunta, valtio tai yliopisto.
Käyttötarkoituksia voisi olla esimerkiksi: “ei määriteltyä käyttötarkoitusta”, ilmastonmuutoksen torjuminen, perusopetuksen tukeminen, sosiaali- ja terveyspalvelut, yliopiston tukeminen etc. Vaihtoehdoista 1-2 voisi vaihdella vuosittain.
Yliopiston osalta raha menisi ko. yliopiston hallinoimaan säätiöön pääomaksi. Kuntien osalta lisätulo olisi korvamerkittyä veronmaksajan osoittamaan tarkoitukseen.
Kuntien osalta kertyneiden lisäverojen saamiselle on lisäksi asetettava ehto, joka varmistaisi, että käytettävissä olevan rahan määrä todella kasvaisi kuntalaisten valitsemissa kohteissa(jos käyttötarkoitusta ei ole määritelty, ei tätä ehtoa käytettäisi).
Ehto voisi olla esimerkiksi: Kunta saa kohdennetun lisäveron tuotot käyttöönsä, jos ja vain jos se sitoutuu pitämään niiden hallinnonalojen, joille vero kohdentuu, rahoituksen vähintää kolmen edellisen vuoden keskiarvon tasolla. Jos näin ei olla kunnassa valmiita tekemään, varat siirtyvät valtiolle. Lisäksi kunta antaisi erillisen selvityksen siitä, mihin lisäraha on käytetty.
Täysin uusi idea tämä kohdennettu lisävero ei ole. Suomessa se on jo käytössä valtionkirkkojen rahoituksessa.
