Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Suomen tuloksellisinta tiedettä tehdään Turussa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Tutkimus on julkaistu nimellä “Tutkimuksen tuloksellisuus Suomessa 2002 – 2006″ ja tutkijaryhmän johdossa on ollut professori Osmo Kivinen. Tutkimuksesta tehty tiedote löytyy täältä. En löytänyt alkuperäistä tutkimusta, joten kritisoin tässä vain siitä tehtyä tiedotetta. Helsingin Sanomien uutinen tutkimuksesta syyllistyy pitkälti samoihin synteihin kuin Turun yliopiston tiedote.
Jos löydän tutkimusraportin jostain palaan asiaan uudelleen.
Minusta tuo Turun yliopiston tiedote on huono. Tiedotteesta tunkee vahvasti läpi tarkoitushakuisuus ja kritiikittömyys. Se suhtautuu tutkimuksen tuloksiin aivan kuin ne olisivat lopullisia ja objektiivisia totuuksia. Näin hyvin harvoin on asian laita tieteessä ja tämän olisi hyvä näkyä myös uutisoinnista. Kaiken lisäksi tiedotteessa tutkimuksen tekijät ehdottavat ainakin implisiittisesti, että tutkimuksessa käytettyjä laatukriteereitä tulisi käyttää entistä selvemmin yliopistojen rahanjaossa. Samalla tutkijat tulevat ehdottaneeksi, että heidän rahoitustaan kasvatettaisiin. Olisiko uutisointi ollut samanlaista, jos oma yliopisto ei olisikiaan pärjännyt?
Tutkimustuloksille tutkija ei voi mitään, jos tutkimus on kriittisesti ja hyvin tehty. Tuon tiedotteen perusteella tutkimuksen laadusta on kuitenkin vaikea päätellä mitään. Paljon kysymyksiä kuitenkin herää ja ainakin minusta on selvää, että tuo tutkimus ei ole niin ongelmaton kuin tiedotteen perustella olettaisi. Seuraavassa tuon esille muutamia tutkimuksen mahdollisia ongelmia. Toivottavasti joku jaksaa lukea artikkelin loppuun asti ja jopa komentoida. HUOMIO: en ole lukenut tutkimusta, joten en tiedä, miten seuraavat ongelmat on otettu huomioon tutkimuksessa. Nämä ovat vain yleisiä huomioita siitä, millaisia ongelmia tutkimukseen voi liittyä.
Mitä tarkoittaa “tieteen tuloksellisuus”? Tutkimuksen tekijät ovat ihan rehellisesti sitä mieltä, että tieteen (mittattavana) tuloksena on kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistuja referee-artikkeleja ja akatemian rahoitusta. Tähän käsitykseen liittyy monta ongelmaa.
Ensimmäinen ongelma on kansainvälisyys. Ongelma alkaa siitä, että kukaan ei ole määritellyt, mitkä tiedelehdet ovat sellaisia kansainvälisiä referee-julkaisuja, joilla on merkitystä. Tieteen laatu ei parane englanniksi kääntämällä. Kansainvälisiä referee-julkaisuja ei ole yhtä tai kahta, vaan niitä on satoja ellei tuhansia. Näistä osa julkaisee varmasti huonompitasoista tutkimusta kuin laadukkaat suomenkieliset referee julkaisut. Parhaassakin tapauksessa kansainvälisessä referee-lehdessä julkaistu tutkimus voi olla “mitä tahansa” keskinkertaisen ja äärimmäisen erinomaisen väliltä. Tämän Kivisen&al tutkimuksen käyttämillä kriteereillä 2 “mitä tahansa” kansainvälistä referee-julkaisua on aina merkittävämpi tieteen tulos kuin yksi Nobel-tason julkaisun. Todellisuudessa määrä ei korvaa laatua.
Toinen ongelma, joka liittyy tieteen kansainvälisyyteen on ala- ja tutkimuskohdesidonnaisuus. Tämän takia on hienoa, että “kovat luonnontieteet” oli nostettu tutkimuksen tiedotteessa erityisesti
esille. Siellä alasidonnaisuus ei ole, niin merkittävää kuin yhteiskuntatieteissä ja monilla humanistisillä aloilla. Esimerkiksi Suomen historiaa, suomalaisten politikkojen käyttämää retoriikkaa tai vaikka suomenkielen murteiden vaihteluita koskevaa tutkimusta voi olla hyvin hankala saada kansainvälisesti julkaistua. Myös näitä aiheita koskevan tutkimuksien kääntäminen tai kirjoittaminen englanniksi voi olla haasteellista. Toisaalta ei ole varmaankaan syytä epäillä, etteikö näillä aloilla Suomessa tehtäisi maailman parasta (ja laadukasta) tutkimusta. Noiden tulloksellisuus kriteerien valossa nämä tutkimuskohteet trivialisoidaan.
Kolmas ja mahdollisesti suurin ongelma on tuo Akatemian rahoituksen saamisen käyttäminen tieteen tuloksellisuuden mittarina. Ongelma on, että nyt akatemian rahoituksella tehdyn tutkimuksen painoarvo on paljon suurempi kuin kaiken muun tieteellisen tutkimuksen. Ongelma rakentuu siitä, että akatemiarahoitusta ei tutkimuksessa otettu huomioon panoksena, mutta kaikki akatemian rahoituksella tehdyt referee-artikkelit otettiin huomioon tuotoksena. Tämän lisäksi akatemian rahoitus otettiin huomioon tuloksena. Akatemian rahoituksesta palkitaan siis kolmeen kertaan(Tiedotteessa ei mainita, millaisia painoarvo kertoimia, eri kriteereilä on käytetty, joten kolmeen kertaan tarkoittaa tässä yli kahteen kertaan). Suomen akatemian osuus tutkimusrahoituksesta on Suomessa noin 16,5%(Akatemian kotisivut). Eli akatemian rahoituksen osuus ei ole triviaali.
Aktemian rahoituksen nostamista tieteen tulokseksi voi perustella sillä, että myös sen myöntäminen perustuu referee-arviointiin. Mutta minusta tämä ei ole hyvä peruste. Akatemia on sekä asiantuntija organisaatio että tiedepolittinen toimija. Sen myöntämä rahoitus perustuu tutkimusohjelmiin, joiden valmistelu ja sisältö vaikuttaa oleellisesti siihen, kuka rahoitusta voi saada. Tällaisen tutkimusohjelman valmistelu ei ole tiedettä. Se on politiikkaa. Ainakaan se ei ole objektiivista. Ei ole mitenkään mahdotonta, että esimerkiksi tutkimusohjelmien linjaukset olisivat rahoituskaudella 2002-2006 suosineet Turun, Jyväskylän ja Helsingin yliopistoja. En tiedä, miten tätä mahdollisuutta on tutkimuksessa arvioitu. Tiedotteessa tämän mahdollisuuden kriittisestä pohdiskelusta ei mainita.
Tuota akatemian rahoituksen merkitystä tutkimuskriteereissä olisi helppo tutkia. Olisi vain tarkasteltava, miten tutkimuksen tulokset olisivat muuttuneet, jos akatemian rahoitusta ei olisi otettu huomion tieteen tuloksena. Edelleen olisi voinut tarkastella, miten tutkimuksen tulokset olisivat muuttuneet, jos akatemian rahoitus olisi laitettu samalle viivalle muun rahoituksen kanssa, eli että se olisi huomioitu myös panoksena. On varmaan vähän makuasia, mikä näistä malleista olisi antanut oikeimman tuloksen. Juuri tämän takia, eri vaihtoehtoja olisi verrattava ristiin.
Summa summarum laadun arviointi ei ole helppoa ja mittareita valitsemalla voi helposti valita myös tuloksia. Tämän soisi muistetavan myös tutkimuksia popularisoidessa.
PS. Onkohan olemassa ruotsinkielisiä kansainvälisiä referee-julkaisuja? Jos on, niin olisi mielenkiintoistä nähdä, kuinka suuri osa Ådo Akademian referee-artikkeleista on julkaistu näissä lehdissä…
edit: korjasin kirjoitusvirheitä
edit: korjasin lisää kirjoitusvirheitä ja parantelin kieliasua
